lauantai 30. huhtikuuta 2016

pitkät virkatut sukat


Virkatut sukat sen kuin pitenevät. Niissä ihan ekoissa ei ollut vartta ollenkaan ja tähän on nyt tultu. Reilusti polven yläpuolelle.


Villalankoja, kokeiltu erilaisia silmukoita vähän, mutta suurimmaksi osaksi tavallisia kiinteitä silmukoita ja pylväitä vaan. Muutama kirjovirkattu raita.




Ohjeessa neuvottiin laittamaan yläreunaan kuminauhaa, mutta luulen että eivät siltikään pysy kovin hyvin ylhäällä. Kohta ovat sukat hyvin kirjavasti makkaralla. Mitä seuraavaksi? Sukkanauhatko?

keskiviikko 27. huhtikuuta 2016

paljon lankaa


Pitkien sukkien virkkaus on edistynyt hyvin. Mutta minä en voi tehdä käsitöitä vaikkapa kuunnellesani esitelmiä seminaarissa, koska täyttäsin liian suuren osan salista lankoineni. Kas kun se yhdellä tai edes parilla värillä virkkaaminen ei yleensä onnistu. Lankoja tarvitaan PALJON. Tulos on kaaos. Ei mikään matkakäsityö.


Lisää kuvia uusista sukista tulossa pian.

Harmi kun Jokkemaa on facebookissa "sivusto", en voi liittyä ryhmiin. Kässäöverit olisi minulle sopiva paikka, luulen ;) Ehkä siitä voi kuitenkin tykätä. Tai en minä kyllä tiedä yhtään mitään noista facen ryhmistä, olen ihan pihalla.


Siinähän on paljon samaa kuin kajahtaneissa kudelmissa silloin jokin aikaa sitten

Kun "tavallinen" ei riitä, tarvitaan överit.

lauantai 23. huhtikuuta 2016

teippipussi


Jotain muuta netistä etsiessä törmäsin ideaan, johon saa sullottua paljon washiteippiä. Sen lisäksi tarvitsee vain paperikassin.


En juurikaan noudattanut ohjetta, vaan oikeastaan vain päällystin kaupan paperikassin teipeillä. Minusta se olisi muuten pienentynyt liikaa enkä halunnut menettää sankojakaan.


Avasin kuitenkin pohjan ja teippasin sen uuteen nelikulmaisempaan muotoon. Noin, vähän koristeltu ja tukevoitettu tavallista paperikassia. Mainostekstit piiloon.


Teipit riippuvat henkarista tehdyssä säilyttimessä.
http://jokkemaa.blogspot.fi/2013/06/rinkulat-henkariin.html

***
ohje, josta sain idean pussiin

keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

gepardia sisustukseen


Jokkemaan sisustustrendeissä on aina pinnalla gepardit (tietysti). Tiedättehän kun lapset ovat intopiukeena jostain hahmosta ja niitä pitää olla joka paikassa. Minä olen ihan samanlainen. Ilahduin kovasti kun keksin käyttöä lahjaksi saadulle gepardiaiheiselle batiikkikankaalle. Seinällä ei ole tilaa, mutta se peittää juuri sopivasti telkkarin, joka muovisen läpyskänä pistää rumasti silmään muun roinan keskeltä. Taitoin vain kankaan reunat kolmelta sivulta muutaman sentin nurjalle ja kiinnitin kulmista nuppineuloilla. Näin muodostui hupun tapainen, joka kuitenkin peittää vain töllön etupuolen. Se on helppo nypätä pois kun sattuu tulemaan jotain katsottavaa.


Muistin että onhan minulla se itse kankaanpainokurssilla tehty gepardikangaskin! Pitääpä ommella siitä vaikka tyyny. Pitäisköhän reunoihin keksiä jotain tilkkuja tai jotain?

lauantai 16. huhtikuuta 2016

vintagevirkkausta


Aineena jämälangat ja vanhat virkkuuohjeet.

Olen silloin tällöin katsellut Etsyssä myytäviä vintage virkkuuohjeita, erityisesti hurjia 70-luvun malleja, joita on saatavilla skannattuna. Pdf:n saa nopeasti ladattua eikä se paljon maksa. No kokeillaan! Älyttömät jämäsukat osuivat kuin nyrkki silmään. Ohje olikin sellainen suuntaa-antava eli vähän vinkkejä ja mittausneuvoja ja sitten tehdään omien jalkojen ja lankojen mukaan. Sopii minulle, ryhdyin heti hommiin. Nämä saisi tehtyä ihan varastolangoista.

ohjeen inspiraatiokuva, mutta sukan yksityiskohdat saakin säveltää itse.

Päheet, eikö?


Työväenopiston kierrätysmeteriaalit-kurssilla opetettiin jämälankojen venäläinen jakaminen neulalla. Kaikki saivat tuoda rumimman lankansa, joka liitettiin yhteen muiden rumien pätkien kanssa. En oikein syttynyt tälle asialle. Neulan kanssa turaaminen oli ärsyttävää ja nämä nimenomiset langat eivät muuttuneet auvoksi edes yhdistettynä sekamelskana. 


 Laitetaan jatkamismenetelmä kateoriaan testattu, mutta ei käytössä. Taidan kuitenkin jatkaa virkatessa jämälangat niin kuin ennenkin, virkkaamalla päät sisään.

***
laitetaan muutama linkkivinkki, jossa on oikein hurjia malleja

iiks, olisi monta potentiaalista inspiraatiolähdettä!

torstai 14. huhtikuuta 2016

paikattua


Tapasin Elävä käsityöperinne -seminaarissa Korjaussarjakolletiivilaisia ja minä siitä intoilemaan, että olen muuten viime aikoina parsinut sattumalta yhtä sun toista. Kyllä sitä pihinä ihmisenä yrittää ensin paikata ettei tarvitsisi uutta ostaa. Tai kulkee reikäsisissä, koska on laiskakin. Mutta sentään jotain on paikattuna.


Työhaalareita paikkasin kesällä, mutta ne ovat niin laajalti lahot, että en enää selviä niin suuren alueen paikkaamisesta minun taidoilla. Ovat toisaalta hyvin kestäneet kovaa käyttöä lukuisia vuosia.


Nämä kaupan alpakanvillasukat eivät kestäneet yhtään mitään. Tai on niilläkin paljon kävelty ja saa koko ajan lisätä paikkaa paikan viereen. Kannattaakohan tuo? Näissä en välittänyt paikkauslangan väristä, piilosshan ne ovat kengissä. Ja näkyvä paikkaus on suorastaan muoti-ilmiö.


Hyvä villatakki, jota on myös pidetty yötä päivää, alkoi mennä hituiseksi kyynärpäistä ja paikkasin sitä jo ennakoivasti. Ehkä täytyy lisätä oikein kunnon vahvikkeet kyynärpäihin.


Yksiä vanhoja käsineitä olen paikannut niin monta kertaa, että sormissa ei juuri ole alkuperäistä jäljellä. En oikein tiedä miksi, olisi minulla muitakin käsineitä. Olen kai vaan huono heittämään mitään pois. On se hyvä että joku, en muista oliko äiti vai koulu, on parsimisen opettanut. Vaikka en siinä mikään mestari olekaan, niin ammottavan reiän saan kursittua umpeen. Villasukat ovat ihan parasta kun niitä voi paikata. Ohuissa trikoosukissa minua nyppii tavattomasti se, että pieni reikä kantapäässä tekee  sukista roskat vaikka 99 prosenttia olisi vielä ihan kunnossa. Pitäisi voida tehdä jotain.


Korjausarjakollektiivi kertoo lisää vaatteiden huoltamisesta.

Ja seminaarin powerpointit ja videoklippejä pitäisi olla nähtävänä netissä

tiistai 12. huhtikuuta 2016

multaa ja ruukkuja


Tänä keväänä viidakossa ei onneksi ollut paljon töitä mullanvaihdon kanssa.


Oli tartuttava lähinnä amppeliin ylikasvaneeseen flamingonkukkaan ja saatava se ulos vanhasta ruukusta. Peltisaksihommiksi se meni. Tarvittiin myös ruuvimeisseli kasvin kampeamiseen ulos ruukusta. En uskaltanut repiä juuria altakasteluruukun välilevyn läpi, joten hautasin sen kasvin mukana uuteen saviruukkuun. Piti dokumentoida kasvi siltä varalta, että se kuolee tähän operaatioon. Toistaiseksi kaikki hyvin. Pari lehteä oli kellastunut jo talven aikana.


Mutta mihin tuo nyt sitten sopii, sitä en tiedä. Se vaatisi oman neliömetrin ja ei vaan ole.


Sitten en vaihtanutkaan kuin yhden köynnösvehkan isompaan ruukkuun. Ei se sitä muuten tarvitse kuin sen takia että ei pysy enää pystyssä. Köynnösten kanssa nuo paalut ovat ikuinen ongelma...


Pistokkaita köynnöksistä tietysti aina tulee keväällä. Ja pökkövehkatkin ovat jo mullassa. Eli hyvin suihkii.


Ihanaa kun alkaa tulla uusia lehtiä! Kevät! Lannoituksen hoidan niin, että kaivan ruukkuun kolon ja peittelen sinne kanankakkaa. Eiköhän siinä vähäksi aikaa ole uutta voimaa.




Vai on viidakko nyt sitten trendikäs :) Niin kertoi kevätmessujen esite.

Ja näin juuri netissä aikatavalla kasvinystävän unelmatalon. Talon ja kasvihuoneen yhdistelmän. Oi, paljon tilaa kasveille. Se on vielä Hollannissakin! Aika täydellistä. Oi vanhoja kotimaaviboja. Mukava paikka, vaikka niin tasainen. Mutta onhan Alpit "muutaman tunnin" ajomatkan päässä. Paitsi jos tulee Stau.

Rotterdamin kasvihuonetalo:

http://frommoontomoon.blogspot.fi/2016/04/experimental-greenhouse-living-in.html
tai
http://www.hellyscholten.com/home-1

lauantai 9. huhtikuuta 2016

kierrätysvärttinä


Paperinarun kehräys -kurssilla fiilisteltiin idealla, että narua kehrättäisiin paperisella värttinällä. Saatiinkin opettajalta hyvät vinkit pienen värttinän tekoon kierrätysmateriaaleista. Oikeastaan tämä oli vähän jo kotitehtävänä kurssin aikaan mutta jotenkin en silloin ehtinyt. Taisin vain kehrätä...

Värttinän raaka-aineet ovat: syömäpuikko, paperia ja liimaa. Siinä ne yksinkertaisuudessaan. Hinta nolla euroa, jos vanhat syömäpuikot ja liimaa sattuu jo omistamaan.


Repäisin lehdestä aukeaman, taittelin sen puoliksi, puoliksi, puoliksi jne, kunnes oli kapea moninkertainen suikale. Kieputin liiman kanssa syömäpuikon ympärille. Opettaja oli kieputtanut yksinkertaista paperisuikaletta, jolloin tulos on tiiviimpi ja siistimpi. Muistin tämän tekniikan paperikorukurssilta.


Ihan vahingossa tuli sama leveys kuin washiteipissä, joten sitä laitoin pintaan.


Syömäpuikon pään voi muotoilla terottimella. Ja sitten vähän veistää puukolla tai hiomapaperilla. Ja lovi tarvitaan myös ellei sitten laita päähän pientä metallikoukkua. Täytyy katsella varastoista, jos sellainen sattuisi olemaan. Yllättävän kovaa tuo palmupuu noissa tikuissa. Lovi jäi vielä naftiksi, tarvitaan viilausta.


Kuvissa näkyy myös toinen, vielä helpompi värttinä: keraaminen nuppivedin on tökätty syömäpuikkoon (tuo vihreä pompula toisessa tikussa). Olihan sekin kokeiltava, vaikka kävi ilmi että kaikki kotona valmiiksi olevat nupit eivät tähän käyneet. Niissä ei ollut läpireikää. Täytyi ostaa ihan tätä varten uusi nuppi.


Kurssilla kävi kuitenkin ilmi, että paperivärttinä oli turhan kevyt paperin kehräykseen, siinä tarvittiin enemmän painoa.

Värttinöitä voi värkkäillä vaikka minkälaisista materiaaleista eikä mitään ihmeellistä tarvita. Värttinän tekemisestä on ohje opettajan nettisivulla:

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

väritystä


Muutama kommentti sitten tuli puheeksi aikuisten värityskirjat, joita en ole testannut, koska se viivojen mukaan värittäminen ei yhtään houkuttele. Jotenkin vaan aivan pahaa tekee ajatus valmiin kuvan värittämisestä. No, istuin junassa matkalla Tampereelle ja välähti ajatus, että kännyynkin voisi saada värityskirjan. Sitten se olisi aina helposti mukana. Kiitos vr:n wifin latasinkin yhden ilmaisen saman tien.


Toivottavasti en tee kauheaa rikosta kun nappasin kuvakaappauksen tästä värityskirjan sivusta kännykän näytöllä. Siinä sattui olemaan heti esillä leijona. Plussaa. Sitten aloin värittämään. Ai jaa, se onkin vain täyttövärillä tökkimistä, ei oikeaa värittämistä. Miinusta. Tämä värityskirja on nimeltään Colorfy. Ehkä jos olisi ihan tavattoman kauhean pitkästynyt, niin voisi tuota käyttää, mutta ei se käsityötä ajankuluna voita.



 Paluumatkalla avasin vanhan tutun Sketchbookin kännystä ja tein sillä kilpailevan leijonan. Myönnän että käytin pohjalla netistä napattua leijonankuvaa. Mutta kyllä sen "värittäminen" oli paljon mukavampaa kuin tuo edellinen. Tässä piirto-ohjelmassa on noita tasoja ja erilaisia kyniä. Vierähtihän siinä Hämeenlinnan ja Riksun väli sukkelaan. Vanhassa värityksessä vara parempi.


Ja siitä Tampereesta: näin muun muassa mammutteja, malakiittia ja mirrejä. Eli vierailin Vapriikissa ja kissakahvilassa (Purnauskis).

Ja hei, ei väritetä niiden viivojen mukaan! Lasten tarvitsee ehkä opetella noudattamaan sääntöjä, mutta me aikuiset tiedetään jo milloin ei tarvitse ;) Samasta aiheesta muualla:

lauantai 2. huhtikuuta 2016

väriläikkä-korvakoru


Kierrätyskeskuksen ilmaistorilta nahkapaloja.


Kauniin vihreitä pieniä jätepaloja.


Tein isot korvikset, oikein väriläikät.


Myönnän että oli esikuva, eräs ihanan värikäs Etsy-kauppa

ehkä joskus tilaan jotain enkä vain matki, iso kaulakoru olisi ihku. Mutta kun nyt kerran sattui ilmaiseksi tulemaan vastaan materiaalit...

Ei sen puoleen, on sieltä Etsystäkin taas pari muuta tilausta tulossa ;) Eli minulla on nämä kaksi hankintakanavaa: kierrätyskeskus ja Etsy

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...