Tämmöinen kiva punainen kukkavarsi siinä oli ostettaessa eli kuva jo vuosia sitten kuolleesta emokasvista. Poikanen oli kasvanut jo yhtä isoksi, mutta ei ehtinyt kukkia:
"Epifyyttilässä" eli oksasta kyhätyssä telineessä roikkuu muitakin ananaskasveja, kuten alla oleva Neoregelia ampullacea 'Tigrina'. Se on istutettu vanhaan saviseen teesiivilään. Tämä tarvitsisi paljon enemmän valoa, että lehdet olisivat oikein raidalliset. Epifyytit eli päällyskasvit, jotka kasvavat luonnossa yleensä puiden rungoilla, eivät tarvitse oikeastaan ruukkua ja multaa. Niinpä olen laittanut niille hyvin vettä läpäisevät astiat ja orkideamultaa eli karikkeen korviketta. Ananaskasveja kastellaan myös lehtisuppiloon (toisin kuin orkideoja). Muuten hoidan niitä uppokastelemalla.
Siitä päästäänkin onnelliseen loppuun. Yhden kuolema on toisen elämä Jokkemaan viidakossa, jossa on ankara tilanpuute. Käivähtäneen tilalle saatoin ostaa pienen säilätuutin Vriesea splendens, jota olen aina silloin tällöin himoinnut. Hienot raitalehdet! "Punakukkaisia" ananaskasvejahan myydään paljon joulun aikaan ja sitten niitä saa alennusmyynnistä halvalla. Tuo punainen osa ei ole kukka, sen enempää kuin joulutähdenkään punaiset lehdet.
4 kommenttia:
Säilätuutti? Kyllä tuo kannatti ostaa jo ihan pelkän nimenkin takia ;)
Olipa opettavainen luontodokumentti, olivat kaikki aivan outoja kasveja minulle!
Joo, säilätuutti eli boakasvi kuuluu tuuttiananasten joukkoon :)
Mulla oli aikoinaan yksi säilätuutti (siihen tulokseen päädyin kukkakirjaa selaamalla, kasvissa ei saataessa ollut nimilappua mukana...) ja se eleli pitkään tuon kukkavarren lakastuttua. Pitäisi perehtyä enemmän noihin epifyytteihin; näin yhdessä kirjassa jonkun tosi makeen näköisen lajin, jonka nimeä en tietenkään enää muista...
Ei se suinkaan heti kuole, se ei vaan enää kasvata isommaksi tuota samaa ruusuketta.
Lähetä kommentti