Tee itse: kirjekuoret

Tämä ei ole ohje, vinkki vaan. Tajusin että kortit voisi lähettää kuorissa ja kuorethan voi tehdä itse. Mallin kirjekuoreen saa purkamalla yhden vanhan kuoren tai tulostamalla mallineen netistä. Malleja näyttää olevan vaikka kuinka paljon (hakusanat envelope+pattern). Sitten onkin mukava miettiä mistä kaikesta voisi taitella kuoria. Valitsin sottapaperia, vanhoja isoja kirjekuoria, karttoja, lastenkirjoja, mainoksia... A4 koko riittää kortille sopivaan kuoreen. Tein kahta eri mallia. Nyt kirjojen ystävät kauhistuvat, että se on repinyt hyviä kirjoja, mutta eivät ne niin hyviä olleet, ilmaistorilta pengoin.

Pääsin korkkaamaan myös uudet kierrätyspaperista tehdyt lyijykynät, että olisi oikein "paperiaskartelua", hauskaahan se oli. Lupaankin 80 lukijan kunniaksi korttien tilaajille kaupan päälle muutamia itse tehtyjä kirjekuoria!

Hienoja kehyslöytöjä

Vihreä vintagesisustus jatkuu. Löysin ostamaani kuvaan (nimeltään Lounge Lizard) paremmin kuin hyvin sopivat vanhat kitsch-kehykset kierrätyskeskuksesta, aivan täydelliset! Ja muovipalmukokoelmalle tuli myös käyttöä. Tilasin kuvan netistä: dadadreams . Pidän erikoista ja yllättävistä yhdistelmistä, kollaasien teko kiehtoisi. Onhan noita vihreitä hömppäkuvia löytynyt hyviä kierrätyskeskuksestakin, ehkä muokattavaksi... Mitä muuta laitumella voisi käyskennellä (tai ryömiä), mitä muuta pastoriaalisella järvellä voisi uiskennella (tai lennellä)? Uuu, mielikuvitus laukkaa jo täyttää päätä. Ääk, nyt se lähti lentoon, huimaa. Näistä saadaan jokin vihreä mummolahenkinen outo asetelma. Gobeliini tai imelä ristipistotyö vielä joukkoon.

Erittäin hyvä löytö oli myös avattavat lasikehykset ilmaistorilta. Näihin voisi vaikka ripustaa ikkunaan jotain läpikuultavaa. Muovikehyksen kanssa löytyi ilmaiseksi myös yksi retroimmista kankaista pitkään aikaan. Tosi makee.

Teemakoru marraskuu 2010

Helmetin marraskuu 2010 koruiluteema oli LOHTU. Menee minusta taas vähän sellaiselle epäjokkemaiselle akkain hempeilyn puolelle, mutta tuli jostain kumman syystä idea. Korun materiaalit ovat kumisydän, nuken kädet ja matonkudetta. Koristeena vähän siemenhelmiä. Lyhyt kaulakoru.

Kelim on ihana

Kierrätystilkkutyön viimeinen tekele koostuu ihanista kelim-mattojen paloista. Ope auttoi alkuun, vielä vähän käsin tikkaamista jäljellä, paljon on jo tehty. Aah nuo kuviot, värit... joka muru säästetään.

Kuvansiirtoa kankaalle, suuri paljastus

Tätä siellä taidekoruja-kurssilla lähinnä tehtiin, liimattiin tai lakattiin kangasta läpysköille. Minä käytin suurimmaksi osaksi kierrätyskeskuksesta hankittuja isoja pinssejä. Osittain maalasin ja piirsin kankaalle, mutta kokeilin myös kuvansiirtoa kopioidusta tai tulostetusta kuvasta. Käytin mm. omaa kissapiirrosta, jonka siis ensin kopioin. Niin voisi tehdä sarjatuotantoa, muuten minun on aivan mahdotonta käsittää, miksi en piirtäisi suoraan kankaalle pinssiin. Valokuvana käytin Inkeriinin (lupa on) kaunista lehtikuvaa, jonka tulostin väriprintterillä (mustesuihku ei käy tässä menetelmässä). Näkyy kylläkin vain vähän alla oikeassa alakulmassa, mutta onnistui hyvin. En kuitenkaan ole kovin kiinnostunut valokuvan siirtämisestä kankaalle, koska tiedän niin monta muuta tapaa koristella kangasta. Hyvä se on nyt tietää tämäkin, jos vaikka jossain tarvitseekin. Kurssilla monet käyttivät vanhoja henkilövalokuvia.

Lopuksi "suuri paljastus". Monet menetelmää käyttäneet ehkä jo tuntevat tämän jutun, mutta minun markkinamiehiä kohtaan vainoharhainen mieleni ajatteli kallista kuvansiirtoainetta levittäessäni, että kylläpäs näyttää ja tuntuu ihan tavalliselta liimalta. Kotona sitten levitin yhdelle kopiolle erikeepperiä ja länttäsin sen kankaalle, aika karkealle pellavakankaalle vielä. Siis liima levitetään kuvan päälle ja kuvapuoli painetaan kankaaseen. Kun liima (tai kallis kaupan aine) on kuivanut, kangastilkku ja paperi sen päällä laitetaan hetkeksi likoon lämpimään veteen. Paperi pehmenee ja sen voi varovasti kihnuttaa irti esim. sienellä, minä käytin ihan vain sormia. Erikeepperi kesti tosi hyvin, minusta paremmin kuin se toinen aine ja kuva jäi kankaalle. Alla todistuskappale A. Täytyypä kokeilla vielä jollain värikuvalla. Mutta näyttää vahvasti siltä, että kuvansiirtoon käy aivan tavallinen yleisliima, ainakin korutarkoitukseen. Uskoisin että myös se kankaan kovetusaine on suurimmaksi osaksi samaa tavaraa eli liimaa, sillä olen kovettanut ennen liimalla. Kokeilkaa ihmeessä!

Mikroraku

Syksyn toiseksi viimeinen kurssi: mikroraku. En ole tehnyt aiemmin "oikeaakaan" rakupolttoa, saati mikroaaltouunissa! Yritin ensin vähän googlata mutta en löytänyt tietoa ja mietin kovasti, että tehdäänkö siinä todella jotain polttovaiheita mikrossa. Kyllä! Raakapoltto oli ihan keramiikkauunissa, mutta lasitus tehtiin tuollaisessa minikokoisessa keraamisessa (?) polttopönikässä, joka siis kuumeni muutamassa minuutissa. Huisaa! Polttokapseleita myydään kuulemma keramiikkatarvikekaupoissa ja ilmeisesti jotkin niistä (?) käyvät myös lasinsulatukseen ja hopeasaven polttoon. En muista ihan kaikkia yksityiskohtia. Sitten hehkuvat saviesineet nakattiin puupuruun, joka tietty leimahti tuleen. Pian kansi päälle ja siellä kivasti mustuivat esineet. Tykkään, vaikka en ihan onnistunut.

Laitoin tietysti turkoosia kuparipitoista lasitetta, mutta se pelkistyi punaiseksi melkein kaikissa esineissäni. Valitsin kai huonon ajan tehdä ihan pieniä helmiä. Kiinnitin huomiota että muiden suuret möykyt saivat paljon hienompia sävyjä. Kuvassa vain pieni osa, ensimmäinen satsi. Onneksi pääsee jatkamaan, sillä kurssikaveri aikoo hankkia polttokapselin ja minä aioin ostaa siitä osakkeen ;) Käytin helmiä jo koruun, mutta kotona huomasinkin, että se tarvitsee vielä kaikenlaista lisuketta. Se julkaistaan sitten joskus myöhemmin. Tämä oli hauskaa, kyllä siinä tarvitaan oikeaa tulta, että savitöistä saa mielenkiintoisen näköisiä. En koskaan ole ollut oikein tyytyväinen sähköuunin tylsän tasaiseen lopputulokseen tai ainakin joutuu tekemään kovasti töitä saadakseen eläväistä epätasaista jälkeä.

Myydään kortteja

Ensimmäinen koe-erä hirvikortteja tuli Ifolorilta. Se on ihan siedettävä (ei upea, mutta siedettävä). Öljyväri sen verran kiiltää skannerissa enkä omista mitään kuvankäsittelyohjelmaa. Valitusten jälkeen tarjoan kortteja myyntiin. Sinistä hirveä tilaan lisää, vanhoja kuvia on periaatteessa vain se mitä on jäljellä mutta voinhan hätätapauksessa skannata nekin uudestaan. Vanhat kortit ovat pelkästään valkoiset kääntöpuolelta, uudessa kortissa on postikortin tavanomainen viivoitus (ja Ifolor-teksti, sorry). Korttien hinta on 1 euro/kpl. Postitus siihen sitten päälle, kuori ja merkki, euron luokkaa varmaankin. Tutut voivat luonnollisesti sopia muunkin toimituksen, jos törmäillään jossain.

Korttien lukumäärät (22.11.):

Hiiden hirvi 11 kpl

Suuri puu 2 kpl

Sininen hirvi 10 kpl (näitä siis on tulossa lisää tarpeen mukaan)

Tilaus sähköpostiin jokkemaa at yahoo piste com, kiitos. Hoidetaan yhteystietojen vaihto sitten siellä. Myynti on voimassa "niin kauan kuin tavaraa riittää" tässä joulun alla. Vanhojen korttien kuva näkyy edellisessä postauksessa aiheesta http://jokkemaa.blogspot.com/2010/11/aanesta-joulukorttia.html


Muoks. 12.12.2011 kaikki kortit on myyty, mutta lisää voidaan tehdä tarvittaeessa.

Puupusikko kaulassa

Taidekoruja-kurssin sato jatkuu. Halusin tehdä jotain muutakin kun vain liimata ja leikata, kun kerran kankaan kanssa tekemisissä oltiin. Ihastuin niin ommeltuun puuhun, että halusin sitä lisää ja lisää ja lisää... Tuli iso kaulakoru ja rannekoru. Kaulakoru on pelkästään vanutäytteistä kangasta, kiinnitys nepparilla. Rannekorussa on pallurat ommeltu kiinni ilmaistorilta haettuun kapeaan vyöhön. Näiden korujen materiaalit olivat taas lähes ilmaiset ja peräisin kierrätyskeskuksesta. Runsas "kasvillisuus" houkutteli vielä paikalle öttiäisen, joka on rintaneula. Kiitokset kiiltävän vihreän puseron lahjoittajalle, just täydellinen tuohon ;)

Crazy tuoli

Kierrätystilkkukurssin toinen työ on valmis. Olenkin siitä tosi tyytyväinen, koska se on ollut tekemättä jo kauan. Kyseessä on yllä olevan tuolin päällys/päiväpeitto (tuoli muuttuu sängyksi). Olen jo vuosia istunut tuolla "nurjalla puolella", joka on Marimekon Afrikan kuningatar -kangasta. Eipä se yleensä näy ollenkaan tyynyläjän alta. Poistin itse asiassa muutamia kuvaa varten.

Se varsinainen paraatipuoli on nyt sitten tehty crazy-tekniikalla. Erilaisia, kaikennäköistä vaatteista leikattuja tilkkuja on ommeltu pohjakankaalle (arvatkaa pidänkö batiikkikankaista). Seuraava "rivi" peittää osittain edelliset ja vain näkyvät reunat käännetään ja ommellaan päältä. Tosi yksinkertaista, mutta saa mukavaa sekavaa jälkeä. Tämä on taas oikein minulle sopiva tekniikka, koska ei tarvitse mitata ja sommitella etukäteen. Ompelin vain palan kerrallaan, valitsin vain aina sen seuraavan tilkun kankaan eli aloittaessa ei tarvinnut tietää millainen lopputulos on tai pitää paloja tarkassa järjestyksessä. Huh, mikä helpotus! Lopuksi tikkailin vapaasti pohjakankaaseen. Crazyyn kuuluun usein myös kirjailuja, mutta en tee niitä ainakaan nyt, täytyy vähän kypsytellä ajatusta. Peittoa voi siis käyttää kummin päin vain, toisella puolella on Marimekkoa ja toisella tilkkuja.

Lopuksi vielä yksi tosi helppo tikkutyyny. Bongasin ilmaistorilta ihanista kulahtaneista batiikkikankaista tehdyn vaatteen, jättimäiset lappuhaalarishortsit. Ajattelin ottaa ne raaka-aineeksi, mutta huomasinkin, että ne ovat jo melkein valmis tyynynpäällys. Ompelin vain lahkeet umpeen ja käänsin lappu- ja olkainosan sisäpuolelle. Tadaa, tyynynpäällys olikin siinä, tyynyssä on nyt sitten lahkeet ja taskut :) ja koristeena nappirivit päädyissä.

Ilmaiskoruja

Niin, siis taidekoruja-kurssikin on jo aikaa sitten takanapäin. Se oli lähinnä kankaan liimaamista erilaisiin tavaroihin. Olisin toivonut jotain "taiteellisempaa", mitä se sitten onkaan. Tässä yhdet ilmaiskorut kurssin tiimoilta. Tein nyt edes vähän omaa taidetta ja piirtelin tussilla nuo kasvikuviot. Korviksissa on pohjana pullonkorkit ja kaulakorussa pari puupalikkaa kierrätyskeskuksen ilmaistorilta. Ja sitä liimattua ja lakattua kangasta. Eivät siis maksaneet mitään, eivät juuri edes vaivaa. Mutta pidän tietty tuosta vihreydestä kovasti.

Lokakuun kukkia

Kuukausikin ehti jo vaihtua, mutta ihmeekseni lokakuussa tämä pieni kaktus Ariocarpus agavoides teki kaksi komeaa kukkaa. Miten se niin? Odottelin myös tuntemattoman raatokukan nuppua aukeavaksi, mutta se ei enää jaksanut näin syksyllä tehdä kukkaa valmiiksi, siksi tämäkin näin myöhässä. Nuppu putosi. Äh, samoin kävi kesälläkin, ehkä liiallisen kuivuuden takia. Yhä täytyy odottaa sen pistokkaan tunnistusta. Tämäkin on näitä minun lempikasveja, tällä kertaa kaktus, joka ei näytä kaktukselta. Jotain outoa pitää olla.

Nahkatöitä

Muinaistekniikkaisemman viikonlopun kunniaksi postaus aiheesta. Ei vieläkään sitä vuohennahkatakkia. Mutta ensin tuli turkisrukkastilaus. Malli on eskimoilta ja tein oikein testiversion kankaasta, turkiksen leikkaus on aina niin stressaavaa. Nahka oli kuitenkin liian paksua rukkasiin ja jouduin vielä säätämään ompeluvaiheessa. Ompelulanka on itse tehty hirven jalkajänteestä. Ompelin samaan syssyyn valmiiksi omaan käyttöön kalannahkapussukan, johon on yhdistetty lohennahkaa ja poronnahkaa. Alaskan suuntaan taitaa tämänkin pussin esikuva mennä. Pohja siitä vain puuttuikin kesän jäljiltä ja siihen kaivelin varastoista paksua hirvennahkaa. Pussukan nahat ovat itse muokattuja. Turkis on ostettu.

Heitin mukaan vielä kesältä kuvan yhdestä vahnasta pussukasta, jossa on huopaa, pellavaa ja nahkaa. Koristeena kaikenlaista kaunista. Minua kun ei mitkään Gucci tai Dior käsveskat ole koskaan kiinnostanut. Näitä luonnonmateriaalijuttuja sitä olisi myös kiva näperrellä kun aikaa vain riitäisi. Ehkä kalapussiinkin tulee vielä jotain koristeita, vaikkapa meripihka- tai simpukkahelmiä.

Äänestä (joulu)korttia!

Olen takavuosina teettänyt vanhoista omista maalauksista kortteja, lähinnä joulua silmälläpitäen, kuvat yllä (Suuri puu ja Hiiden hirvi). Nyt voisin taas painattaa kortin täksi jouluksi. Olen jo pahasti myöhässä, mutta jos äkkiä toimitaan, se voisi vielä onnistua. Ensinnäkin voisin opetella tekemään äänestyksen täällä bloggerissa ja lukijat voisivat äänestää kuvaa kahdesta vaihtoehdosta. Koska monet maalaukseni ovat kovin trooppisia, valitsin samantapaiset kuvat hirviteemasta. Olisiko sopivampi talven juhlaan? Vaikka minulle saa kyllä aina lähettää palmun kuvia :) Painatan sitten voittajakuvan ja laitan kortit, myös nuo vanhat, vaikka tänne blogiin myyntiin kaikille halukkaille. Äänestys on voimassa vain viikonloppuun 14.11.2010 asti, niin päästään heti ensi viikolla painohommiin.

Ehdokas numero 1: Aurikohirvi. Hirvi seisoo elämänpuun latvassa ja kannattelee aurinkoa.

Ehdokas numero 2: Sininen hirvi. Tämä liittyy Kalevalaan ja Väinämöisen kulkuneuvoon.

Sienisalaattia

Tässä muutamia Jokkemaahan putkahdelleita sieniä päättyneen syksyn kunniaksi. Kooste sekalaista sieniasiaa. Tein istuintyynyn kierrätyskeskuslöydöstä. Hauskaan sienikankankaiseen tyynyyn on vain laitettu napit pesun jälkeen.

Koristeita kukkaruukkuihin: kärpässieni paperimasssasta, jonka ehdin tehdä korvikkeeksi turhauduttuani odottelemaan mahdollista tulevaa lasihelmikurssia ja sitten lopulta vähän aikaa sitten lasihelmikurssilla tehty myrkkysieni. Tuollaista en ollut lasista aiemmin kokeillutkaan. Kukkaruukkuun sekin tökättiin. Joskus kasvaa ihan oikeita sieniä. Joitain kasveja vaivaa mullan mukana tullut sienirihmasto, joka innostuu kasvamaan liikaa kosteutta saatuaan. Pahuksen ärsyttävää.

Juuri löytyi kalenteripyyhe vuodelta 1973. Väri on hyvä.

Virkattu sieni onkin vanha tuttu. Piti viime jouluksi virkata niitä monta koristeeksi, mutta eipä niitä vieläkään ole kuin yksi. Niin käy joskus, tai oikeastaan aika usein. Sarjatuotanto ei vaan ole minun heiniä. Mutta innostuin kuitenkin ompelemaan sienen. Tuo voisi olla vaikka rintaneula. Mikä parasta, olin jo pähkäillyt kaksivärisen jojotilkun ongelmaa ja melkein ratkaissut sen, kun sattumalta törmäsin ohjeeseen netissä ja sovelsin sen sieneen. Kas näin syntyy tilkkuympyrä kankaalle: http://verykerryberry.blogspot.com/2010/08/circles.html