tiistai 29. kesäkuuta 2010

Pihka sulaa ja liimaa

Oletko eksynyt metsään? Pitääkö liimata jotain eikä kuumaliima ole mukana? Pahus! Sitä löytyy lähempää kuin uskotkaan. Tarvitset kuusen tai männyn kovettunutta pihkaa ja hiiltä (nokea) sekä sulatukseen sopivan astian. Eli kiven jossa on kolo, savikipon tai säilyketölkin. Tuli täytyy myös saada aikaiseksi. Kyseessä on "primitiivinen" kuumaliima. Tulentekohan se tässä voisi olla se suurin ongelma ;)

Jauha hiiltä hienoksi pölyksi tai kerää nokea. Pihkakökkäreitäkin kannattaa ehkä vähän pieniä. Työkalu: kivi.

Pihkamöykyt kuppiin ja kuppi kuumaan paikkaan. Pihka sulaa. (Kuva äkkiä ennen kuin kamerakin sulaa). Ei tarvitse ihan älyttömästi kuumentaa ettei koko höskä leimahda tai pala karrelle. Älä anna kuplia, sulata vain rauhallisesti. Sekoita hiilipölyä tikulla sulaan pihkaan. Näppituntumalla, ei liikaa. Sekoittaessa huomaat että mössö tarttuu tikkuun kuin tauti. Hiilen olisi tarkoitus parantaa liiman kestävyyttä, sillä pelkkä pihka on aika haurasta ja liimaus murtuu helposti. Lisätä voi myös hiukkasen rasvaa tai mehiläisvahaa, reseptit vaihtelevat.

Lopputulos: kiiltävän mustaa kuumaliima, joka siis pehmenee lämmittettäessä ja kovettuu jäähtyessään. Ei ole minun kokemusten mukaan koivutervan eli tökötin veroista, mutta ehkä vika on tekijässä. Varmaan reseptiä säätämällä liiman kestoa voi parantaa. Anteeksi epäprimitiivinen sulatusastia.


Lisätietoa, myös läjäpäin videoita saa googlaamalla sanoilla pine pitch glue. Seuraavassa osassa tulossa pihkaliiman käyttöä.

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Romua hellalla


Hellalle alkaa näköjään kertyä vanhaa romua, jolla ei edes tee mitään. Levynsuojat olivat liian pienet ( ja väri väärä), vaikka hellani ei todellakaan ole mitään uutta mallia. Annoin ne uuteen kotiin, johon ne varmasti sopivat paremmin. Niissä oli kuitenkin hauska retrokuvio, ilmeisesti Raija Uosikkisen Ritari. Sen sijaan uusi löytö, kattila sattui esiintymään vastikään myös Ninnun blogissa , joten selvisi että sekin on Raija Uosikkisen kuvioima, nimeltään Primavera (ja väri oikea). Keittää sillä ei voi, mutta eiköhän siinä voi vaikka pitää joitain ryönää. Pääasia että keittiöön saa lisää väriä. Voisihan ostaa käyttöön sen uuden Hackmanin retrokasarin... onko jo ale?

Ps. Pitää nyt esitellä olemassa olevia, sillä ikävä esitelmän teko vie ajan käsitöiltä :(

sunnuntai 27. kesäkuuta 2010

Pihkametsässä


On paljon liimattavaa ja korjattavaa. Ei ole koivutervaa. Piti mennä "liimaostoksille". Onneksi tiedän metsän, jossa on sairaita kuusia. Tai en tiedä mikä niillä on, mutta niistä valuu paljon pihkaa. Helppo löytää liima-aineksia. Ja juhannuksena kun muutenkin tehdään tuli, niin tilaisuus korjailuun on loistava.



Emäsuoni! Nyt on pihkaa, ei kun liimaamaan!

torstai 24. kesäkuuta 2010

Lisätietoa tölkkihuonekaluista

No minäkin sitten kiinnostuin selvittämään netistä lisää näistä tölkkihuonekaluista. Selvisi miksi en törmännyt niihin pienenä kotona. Enhän tietenkään leikkinyt millään typerällä nukketalolla, ne ovat nimittäin nukkekodin kalusteita, ainakin tämän kirjan mukaan vuodelta 1973. Kiinnostikin oikeastaan se, onko niistä olemassa jotain ohjekirjaa. Ehkä lehdissä julkaistiin tekovinkkejä Suomessakin? Vai tehtiinkö niitä vain sen mukaan, että oli jossain nähnyt valmiin tuolin? Tämä on varmaan ollut vähän sellainen miehisempi harrastus. Metallitöitä sentään ;) Lisätietoja vastaanotetaan yhä!



Muutamia löytämiäni linkkejä:

http://www.kirjastot.fi/fi-fi/tietopalvelu/kysymys.aspx?ID=25e3e486-2036-4b1c-b30b-2e865f5b1321



http://woofnanny.blogspot.com/2005/09/tin-can-furniture-booklet-1973.html



http://www.ehow.com/how_6079176_make-miniature-furniture-tin-cans.html

keskiviikko 23. kesäkuuta 2010

Mikä kiikku?


Muistuuko mieleen nämä kaljatölkeistä tehdyt keinutuolit ja muut kalusteet? Mikä juju niissä oli? Istuin on pehmustettu, onko se neulatyyny? Tässä sojottaakin vanha mummon hattuneula ja tälle lisäsin vielä siivet. Miksi ihmeessä näitä näpereltiin joitain kymmeniä vuosia sitten, mistä lie moinen villitys sai alkunsa? Olen ostanut tämän joskus kirppikseltä ja muistelen, että näitä näki ennen muinoin siellä täällä, kokonaisia kruusattuja kalustoja, mutta en koskaan silloin aikanaan ollut niiden kanssa tekemisissä. Tässä olisi tällainen kansatieteellinen kysely, jos joku asiaa tunteva avaisi sanaisen arkkunsa, kiitos.


maanantai 21. kesäkuuta 2010

Vaihteeksi rautakaudella


Viikonloppu meni taas muinaisissa maisemissa, tällä kertaa rautakaudella Eurassa Härkänummen "viikinkikylässä". Lauantaina satoi kovasti, mutta sunnuntain auringonpaiste nosti jo vettä takaisin taivaalle. Oli kymmenes vuosi. Sitä sietää liputtaa ja ompelin lipun. Materiaalit taas kierrätyskeskuksesta, yksi Benettonin pellavahame ja vähän ruskean pellavahousun lahjetta (kustannukset noin 30 senttiä, myös muinaisuutta voi tehdä kierrättäen). Jatkoin muuten edellisvuonna pehmitettyjen kalannahkojen käsittelyä, eli ompelua lisää. Ei tullut valmista, joten lopputulos ei ole vielä nähtävissä.


Puhdistettua, rasvattua ja käsin pehmitettyä lohen nahkaa:





Lisätietoa tapahtumasta: http://www.muinaisaika.com/

torstai 17. kesäkuuta 2010

Teemakoru kesäkuu 2010: zero points



Helmetin kesäkuun koruiluteema oli Euroviisut. Mitä muuta siitä voisi syntyä kuin jotain kevyttä ja kaupallista, joka on perustettu saippualle. Materiaalina Etsy-ostoksia: alumiiniketjua ja muoviosia, pohjana pesuainepullosta leikattu kappale. Ensimmäinen edustuskappale onkin aitoa eurohömppäpömppää. Iloinen viserrys kesän kukista ja linnuista. Toisena esiintyy tiukujen apinaorkesteri. Alumiiniketjuun on kiinnitetty kilisevät apinakulkuset, jotka toimivat kuin euroviisu konsanaan. Kuulostaa ensin kivalta, mutta kohta voisi repiä korvat päästään mokoman renkutuksen takia. Esiintyjien asuun kuuluu pehmotähtisukat, jotka ovat itse asiassa vinkulelu. Kenen mieleen voi putkahtaa laittaa sukkiin vinkuva pehmolelu? Ja kuka on niin typerä että ostaa sellaiset (hei, se olen minä!). Korut sanoo kling-kling, sukat sanoo tviit-tviit. Järisyttävä spektaakkeli. Ja puhelinlinjat ovat auki... kumpi voittaa?








keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Väriä kaktusmaailmassa

Lehtivihreättömät mansikkakaktukset esittäytyvät tässä. Minulta puuttuu vielä se peruspunainen. Keltainen löytyy ja tumma violetti. Violettia voin suositella, sillä se tuntuu kukkivan helposti. Nytkin oli neljä nuppua. En kuitenkaan oikein tiedä pidänkö näistä vai inhoanko. Vaihtelee.


maanantai 14. kesäkuuta 2010

Suojaksi uusi viitta





Euran muinaismarkkinat lähestyvät taas vauhdilla. Kaikkea piti tehdä, vain tämä on valmis. Koristelin tavallisen valkoisen villahuovan Kaarinan muinaispuvun malliin ja lisäsin lampaankarvareunukset. Tämä ei nyt kuitenkaan ole päällysmekko vaan pelkkä viitta, vähän liian pieni käytettäväksi päällysmekkona. Kun tuo kesäkin on ollut niin kolea... En sattunut muistamaan tarkasti millainen kirjonta Kaarinan puvussa oli ja löytämäni kuvat olivat aika kehnoja. Apu tuli onneksi kuin vettä vaan Museoviraston arkeologian osaston arkistosta. Ei sentään tarvinnut vaivautua Turkuun asti pukurekonstruktiota katsomaan. Eikä sen nyt ihan samanlainen tarvinnutkaan olla, jotain sinne päin. Rautaisen hevosenkenkäsoljen olen muistaakseni ostanut joskus kirppikseltä. Huopa on kierrätyskeskuksesta. En ole kovinkaan kiinnostunut rautakaudesta, joten en viitsi ihan hirveästi panostaa siihen (tässä tapauksessa noin kolme euroa ja pari iltaa töitä). Viime vuonna taisin saada aikaan vain iskunyörejä ja pronssispiraali- ja helmikoristeiseen vyökilluttimen, jonka päässä on kulkunen.


Lisätietoja Kaarinan hautalöydöstä:

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Kissakuvia-huvia

Yhtäkkiä yllättäen piti tehdä kissan kuvia. Juttu oli helppo, nopea ja mikä parasta, ilmainen. Materiaaliina Hesarin kuukausiliite ja vähän väriä. Ohje olikin tarkoitettu lapsille, näköjään myös meille isommille http://artwithmrssmith.blogspot.com/2010/06/magazine-cats.html Leikkelin kuvion aika ulkomuistista ettei tulisi ihan samanlainen. Löysin rantein, huvitellen. Netistä näyttäisi löytyvän paljon vinkkiä lasten kanssa taiteilemiseen, jos oma mielikuvitus ei riitä joka sadepäivälle.



Löysin varastoistani ihania isoja tusseja jostain 80-luvulta, jotka vielä toimivat! Huippua! Ja paljon kuivahtaneita limen värisiä askartelumaaleja. Pitäisi siis maalailla useammin... Mustan tussin ostin uuden, uusi värikynä on ihana, viivaa vaan tulee ja tulee.


lauantai 12. kesäkuuta 2010

Sateen jälkeen paistaa


Oletteko nähneet kaupassa kivaa sateenvarjoa? Kohtuuhintaan? Varmasti mieleisen saa kun maalaa itse, tietysti. Jotenkin sain vihiä, että on olemassa silkkisiä sateenvarjoja, joita voi maalata silkkiväreillä. Suomesta ei löytynyt mutta tilasin Saksasta. Piirtelin vapaalla kädellä kissan ja auringon (rajausaineella), väri on silittämällä kiinnitettävää. Pitäisi suihkuttaa jollain kyllästysaineella lopuksi, mutta se on jäänyt tekemättä. Hyvin on kuitenkin kestänyt, on ollut käytössä jo vuosia. Kaatosade voi vähän tulla läpi. Myös saappaat on maalattu, ihan tavallisilla askartelumaaleilla. Maali ei pysy kovin kauaa kumissa, pitää vähän korjailla välillä.

torstai 10. kesäkuuta 2010

Inspis: seinäsäilytin

Pika-askartelua, kivasta lp-levyn kannesta saa hyvin vähällä seinätaskun, kuten netistä bongattu ohje kertoo. Taas oli poikettava kierrätyskeskuksen kautta kotiin. Ohjeessa oli laitettu taakse tarrat, mutta minä käytin klipsua ripustamiseen. Tuonne voi sujautella kivoja kortteja sun muuta pientä. Tämä on pikkusinkku. Samalla kierrätysreissulla löysin hyvät pienet magneettikirjaimet. Käytin muuten sisällä olevaa levyä sapluunana aukon kaaren piirtämiseen. Olen aiemmin tehnyt, en muista minkä ohjeen mukaan, sardiinitölkistä pienen seinälokeron. Juuri sopiva käyntikorteille. Muistaakseni varsinainen ohje oli valokuvankehys. Sardiinitölkit ovat minusta oikein mukavia rasioita ja keräilen niitä tietämättä tarkkaan miksi. Ainakin niihin voi suurempaa inspistä odotellessa laitella pieniä tavaroita.


Levyn toinenkin puoli oli kiintoisa ja toi minulle mieleen Emily Chalmersin ruusukortti-seinäasetelmat. Ei ihan minun tyyliä mutta jotenkin kuitenkin viehättävää. Emilyn kotia on esitellyt esim. Deko lehti http://plaza.fi/ellit/koti/deko/kodit/kaupunkikodit/vintagen-viemaa


Levykotelon ohje: http://papernstitchblog.com/2008/09/01/easy-album-cover-wall-organizers/


Ps. olisi ollut oikein helppo ohje viireillekin. Ihan turhaan ompelin.... Tulisi kiva kun vain repisi kankaan suikaleiksi, ihanan ränsistynyttä tunnelmaa http://papernstitchblog.com/2009/07/14/creating-a-no-sew-fabric-banner-tutorial/

tiistai 8. kesäkuuta 2010

Retkellä muinaismaisemaan

Vaikka olinkin viikonloppuna vetämässä maisema-aiheista työpajaa ja popularisoimassa tiedettä , niin minäkin ehdin matkata omaan maisemaani. Se on vehreän vihreä kivikauden suuren kesän maisema, jalojen lehtipuiden rantapöheikkö. Menin sinne rinkka lastattuna työkaluilla.


Rannalta löytyi nuolenvarsia! Idänkanukkaa kuulemma. Olisihan se voinut olla ihan lumipalloheisiäkin, mutta kokeillaan käykö kanukka nuoliksi. Ehkä ne päätyvät Espoon museoon. Varret on kuorittu ja nyt ne ovat kuivumassa. Työkaluna on piikivi. Paljon suoristelua vaaditaan vielä vaikka kuinka valitsisi suorimmat vesat.


Pesivää lokkia jouduttiin häiritsemään jatkuvasti. Toivottavasti kaikki sujuu hyvin vaikka rannalla juoksi musta minkki ruokaa etsimässä. Kesän mittaan tulee varmasti näitä muinaistekniikkapostauksia, koska on paljon enemmän toimintaa sen teeman ympärillä.


sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Ihana löytö lankoja!



Voi juku! Mitä lankoja! Minusta nämä ovat kasvivärjättyjä. Ei muuten voi olla noin sielukkaita sävyjä. Osuin taas oikeaan aikaan kierrätyskeskukseen. Voi juku, pistetään hilloon vähäksi aikaa. Jos iskee himo tehdä muinaislautanauhoja (tai jos kuitenkin virkata jotain..) niin materiaalista ei ainakaan ole pulaa. Joskus kasvivärjäystäkin pitäisi kunnolla kokeilla, mutta kyllä nämä ostolangatkin kelpaavat. Ja jos ne nyt sitten eivät olekaan kasvivärjättyjä, niin kauniita joka tapauksessa.

Olin viikonloppuna kiireinen muinaistekniikan ja taiteilijoiden parissa, jotain paljastuu kunhan ensin tutkaillaan kameran sisältöä...

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Pyöräteiden herrat ja narrit

Joku oli maalannut pyörätielle vähän omaa kommettiaan. Kumpa vielä muistaisi käyttäytyä kuin pyöräteiden ritari. Koska pyöräilykausi on täydessä vauhdissa, tuunasin kierrätysrepun pyörään sopivaksi. Olin ostellut kivoja kangasmerkkejä, juuri pyöräilyn hengessä. Kiristysnauha repusta puuttui, sen virkkasin ja nappeja lisäsin. Muutenkin teki mieli saada jotain uutta pyöräilyvermettä kesän kunniaksi. Vähän piti yrittää saada aikaan jotain katu-uskottavuutta, ettei mene ihan perhosteluksi (en oikein tykännyt noista perhoskuvioista pyörässä, mutta se oli ainut vihreä). Siksi tossuissa on pimeässä hohtavat nauhat ja kypärässä keesi eli tupee (kaupasta ostettu, tylsää). Harjas on kiinni tarranauhalla. Mietin myöhemmin, että olisihan tuon voinut tehdä itsekin karvateddystä, tarranauhasta ja liimasta. Ostoversio kun on liian pitkäkin, minulla on kaiketi lasten kypärä päänupin suojana. Glittertennarit on ostettu kirppikseltä. Jos en ole kuningas niin ainakin pyöräteiden pelle. Kengännauhat todella loistavat kun menee ulkoa auringosta sisälle. Ne pelastavat tilanteen pyörävarastossa, kun valot yhtäkkiä sammuvat ja jää pilkkopimeään :) Tossut näyttävät tien ulos. Ja taas elämä on vähän hauskempaa. Ei kun pyöräilyreppu selkään ja kohti uusia seikkailuja.





LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...