lauantai 13. tammikuuta 2018

keltaisia roskisvärejä


Pieniä kotikeittiövärjäyksiä:

Olen syönyt granaattiomenia ja kuivannut niiden kuoret. Kun saatiin niistä kattilan pohja peittoon, niin oli aika värjätä. Keittelin kuoria ja heti niistä lähti kirkkaan keltainen väri. Tunnin keiton jälkeen tosin tilalla oli jotain lähinnä omenasoseen näköistä mössöä. Vähän epäillen värjäsin ensin pellavatilkkuja (puretteena teepussit) ja myöhemmin lankoja (lisätty alunaa). Kuoristahan sai hyvin väriä! Pellava tietysti oli aika hailakka sekä rasvainen karkea villalanka jäi aika vaaleaksi mutta marketin tarjouslaarista ostettu Novitan Sointu värjääntyi oikein hyvin.



Väriä vain riitti ja riitti. Lisäsin välillä vettä ja lisää lankoja ja sain useamman satsin erilaisia kullankeltaisen ja vaaleankeltaisen sävyjä. Kattila ei ole iso, joten värjäsin kerralla noin 50 grammaa 25 gramman vyyhdeissä. Väri on samantapainen kuin sipulinkuorilla. Eli sellainen peruskasviväri.

Toisen värjäyksen tein vanhalla rooibosteellä. Siinä oli pahan makuinen esanssi ja se jäi juomatta. Tein vanhasta kestohedelmäpussista jättiteepussin ja keittelin vahvan teen. Hyvin värjäsi kellertävän ruskeaa tämäkin.

Minulla on nyt ihan kiva määrä erilaisia violetteja (aroniat), ruskeita ja keltaisia lankanöttösiä jotain virkkausprojektia varten. Ja taidampa tietää mitä teen.


Taas tälläinen "ennen biojäteastiaa -värjäys"

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

virkkausta marokossa osa 5


Nyt on selvitty joulukoomasta, joka oli tietysti mukavan rentouttavaa, joskin liian pimeää. Voidaan taas palata etelän aurinkoon. Matkakatsauksessa on menossa virkkauskurssin viimeinen päivä.


Heti aamulla lähdimme pikkubussilla kohti Atlasvuoria ja Ourika-jokea. Pysähdyimme pienessä berberikylässä teellä ja toripäivää ihmettelemässä. Matka päättyi kukkulan laella olevaan hotelliin Kasbah Bab Ourika.


Maisemat olivat taas upeat!


Olimme saaneet mukaan pienen puujakkaran, johon oli tarkoitus virkata päällys. Minulla oli mukana aikamoinen nyssäkkä lankaa. Ja nyt tuo jakkarakin pitäisi jotenkin sovittaa matkalukkuun! Sen oli tehnyt se tuolintekijä, johon tutustuimme ensimmäisenä päivänä.


Hotellissa oli aivan ihana sisustus ja pihapiiri, grillibuffetti, uima-altaat, luomupuutarha, mitä nyt miellyttävään elämään vaan tarvitaan :) Asetuimme takapihalle virkkaamaan.



Olin jo monessa paikassa ihastellut puukaiverruksia, joissa oli kovin samanlaisia koristeaiheita kuin vanhoissa suomalaisissa rukinlavoissa.



Virkkasin tällä kertaa ohuemmista villalangoista. En ollut itse valinnut niitä, vaan toinen kurssilainen oli kiiressä napannut ne mukaan aamulla. Mutta valinta oli osunut hämmentävällä tavalla juuri sopivaksi. Nimittäin lankojen värit täsmäsivät aivan ympäröivään maastoon. Vuorissa oli samat punaisen, ruskean, harmaan ja vihreän sävyt. Kuvassa päällynen ei ole vielä valmis, koska pidin välillä jaloittelutauon.



Kävin lounaan jälkeen taas yksikseni kävelyllä hotellia ympäröivillä kukkuloilla. Jokilaakso ja vuoristo olivat tietysti valtavan hienot. Minä niin pidän maisemista, joissa näkee kauas ja korkealle. Ihan rauha, ei ketään lähimaillakaan. Jostain kaukaa kuului vuohien määkimistä ja paimenten huutelua. Kumma kyllä ei näkynyt lintuja eikä edes hyönteisiä, sitä ihmettelin.



Panoraamakuva jokilaaksosta, klikkaa suuremmaksi


Hotellin puutarhassa näin myös matkan kauneimman kissan. Kissoja kuljeksi kaupungilla ja pihoilla. Voi, tämä oli siis viimeinen kurssipäivä ja osa kurssilaista valmistautui jo kotimatkaan, mutta minulla oli onneksi vielä yksi ylimääräinen päivä odottamassa.

***

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Jokkemaa 8 vuotta



Blogi on ollut olemassa jo kahdeksan vuotta. Hitaammaksihan tämä homma koko ajan menee, mutta sellaista se kai on kun vanhenee. En viitsi edes kasata vuosikatsausta. Aika maalaus- ja vähän virkkauspainotteinen taisi olla vuosi 2017. Edetään rauhallisesti kohti uutta vuotta eikä oteta turhia paineita. Jotain kivaa varmasti tupsahtaa vastaan :)



Aloitetaan uuden vuoden juhlinta vaikka keittämällä marokkolaiset minttuteet ja ihastelemalla parasta luonnon tarjoamaa ilotulitusta, nimittäin auringon pilkettä sadepilvien lomasta. Puh, pitkästä aikaa! Oli aivan juostava ikkunaan katsomaan, se on tähän aikaan vuodesta niin hetkellinen ilo.



Onnellista uutta vuotta 2018 blogin lukijoille ja kiitokset taas menneestä vuodesta!

lauantai 23. joulukuuta 2017

Hyvää joulua!


Ne ovat taas tyypillisen vähissä meikäläisen jouluvalmistelut.


Tämän joulun kortit olivat ainakin triplasti kierrätetyt. Leikkelin actionmaalauskurssin jämiä suikaleiksi ja liimailin niitä lehtiöiden taustapahveihin. Maalauspaperitkin olivat erilaisia jämäpapereita ja kirjekuoret taittelin vanhoista kartoista.


Eli näin kummalliset kortit tällä kertaa.


Muuten tämän joulun erityisvärit minulla olivat turkoosi ja violetti.


Maalasin siis uuden satsin joulupalloja, edellisten jatkoksi. Viime vuonna värit olivat keltainen ja pinkki. Tai siis oikeastaan kaikki värit... (paitsi punainen ja valkoinen tietysti)




Hyvää ja värikästä Joulua!

sunnuntai 17. joulukuuta 2017

virkkausta marokossa osa 4


Kolmas kurssipäivä tapahtui Marrakechin vilinässä. Tukikohtana oli toriaukio Place d'Epices. Sulloiduimme pieneen kahvilaan, jossa alkoi päivän työ: rannekkeiden virkkaus. Tällä kertaa käytin paksuja puuvillalankoja. Tämä ei ollut minulle ihan mieluisin ympäristö, kauhea ihmistungos ja musiikki raikaa korvia särkevästi.



Torilla piti myyntikojua Aisha, joka yritti opettaa meille marokkolaista virkkausta. Minä en yhtään ymmärtänyt sitä. Vaikeaa se tuntui olevan monille muillekin. Jotenkin se näytti nurinkuriselta ja päättelin, että ehkä se oli rapuvirkkausta, mutta en ole sitä koskaan tehnyt, niin en osaa ihan varmasti sanoa. Joka tapauksessa jos virkkasi tavallisella tavalla niin se oli "väärin". Virkkuukoukkukin oli vähän erilainen ja lanka heitettiin hassusti koukun ympäri. Olin ensin ajatellut että mahtaakohan se olla koukkuamista eli tunisialaista virkkausta mutta eipä ollut sitä. Periaatteessa näytti kirjovirkkaukselta, joka tehdään piilosilmukalla, langanjuoksut jäivät nurjalle puolelle näkyviin. Reippaasti Aishalta kuitenkin pipoja syntyy näin tehden ja niitä sitten "kurssimaksuksi" ostettiin.

Place d'Epices

Aishan pipoja


Torilta lähdettyämme tutustuimme marokkolaisen taiteilijan Hassan Hajjaj galleriaan ja myymälään. Oikein hauskoja ja värikkäitä kierrätysmatriaalitöitä, peltipurkeista, mainosjulisteista ja retrokankaista. Valitettavasti liian suuria matkalaukkuun. Lounas oli trendikkään oloisessa ranskalaisten pitämässä ravintolassa.

ravintola La Famille

Iltapäivä oli varattu shoppailulle ja kurssilaiset ryntäsivät pienempinä ryhminä eri puolille kaupunkia. Riippui siitä mitä erityisesti halusi ostaa, sillä souk oli vähän ryhmitelty teemoittain. Minä palasin aamupäivän torille, koska siellä oli ihania koreja ja siitä pääsi mattosoukiin. Että maailmassa voi olla mattoja! Aivan mahdoton päättää mitään! Ei voinut kuin ihmetellä miten sellaiselle tavaramäärälle riittää ostajia? Olihan siellä toki turisteja tungokseen asti. Tinkiminen ei muutenkaan ole minun vahvuuksia, mutta illan hämärtyessä palattiin hotellille onnellisena runsaiden matkamuistojen kera.



Hotellin altaaseen oli ilmestynyt vettä ja kattoterassilla oli mukava rentoutua hälisevän päivän päätteeksi. Takaraivossa alkoi nakuttaa kasvava huoli siitä miten kaikki ostokset mahtavat sopia matkalukkuun.


lauantai 9. joulukuuta 2017

virkattu pikachu


Kilahti tuossa whatsappiin viesti, että voisitko virkata Pikachun? Mallikuvakin oli mukana. No mikäpäs siinä ja tein pari sitten lahjaksi. Isompi on ensimmäinen testikappale ja pienempi on lähemmin mallin mukainen. Helppoahan tuo, virkataan pallo ja pari pötkelöä. Tein niitä sitten vielä toisenkin tilauksen ja alkoi vähitellen pallon virkkaus sujua :)



keskiviikko 6. joulukuuta 2017

sata!


Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Olen onnellinen että olen saanut nähdä Suomen 50-vuotispäivän ja nyt 100-vuotispäivän. Hyvin on saanut siinä välillä elämäänsä elää. Kiitos! Toivotan Suomelle rauhallista jatkoa.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...