lauantai 19. elokuuta 2017

elokuun näkymiä


Ompas tuossa Töölönlahdella hauskasti maalattuja sähkökaappeja! Selvästi jokin kaunistuskampanja menossa. Kun ei kesällä ole käsityöt maistuneet, niin on sitten blogissakin liikuttava vain ideoinnin tasolla. Elokuussa on tullut nähtyä ja tehtyä kuitenkin kaikenlaista muuta mukavaa ja tässä muutamia esimerkkejä.


Helsingin kaupunginpuutarhan ruusutarha oli oikein hyväntuoksuinen ja komeasti kukassa. Kun on itsekin möyrinyt paljon kukkapenkeissä, niin on hyvä nähdä miten se oikein tehdään. Ei ole kotipihassa näin kaunista.

esimerkillistä!
 Aina ei voi sanoa samaa. Minua ärsyttää jatkuvasti enemmän huonosti hoidetut yleiset viheralueet. Tiedättehän: ruohoa ei leikata ennen kuin se on metristä pöheikköä ja kun jotain istutetaan, heitetään perään lasti haketta eikä asiaan sen koommin palata. Kohta paikalla on pujo- ja ohdakeviidakko. Että ottaa kaaliin. Säästetäänkö hoidossa? Olen ajatellut jopa aloittaa kuvasarjan "huonosti kitketty", mutta mennään nyt positiivisen kautta ja näytetään paraatipaikka. Ruusutarhassa on todella paikat ojennuksessa!


Olikohan ennen paremmin vain onko vain aika kullannut muistot? Tulee väkisin mieleen vuosikymmenien takaiset omat ajat kaupungin puisto-osastolla, Töölön piirissä muuten. Koskaan ei ollut kunnia häärätä tuossa puutarhassa vaikka esim. Finlandiatalon ympäristö muun muassa meille kuului. Kesäkukkaryhmäläisenä käytiin kuitenkin hakemassa tuolta kukkia istutettavaksi. Kyllä siinä tuli junan tuomalle moni uusi kaupungin kulma tutuksi. Ja lukemattomat petuniat ja marketat nypittyä.




Poikkesin myös Fiskarsin kesänäyttelyssä. Lähinnä koska kuulin, että siellä on esillä Liisa Jokisen vanhoja Hel Looks kuvia ja minäkin olen siellä joukossa 😀

Bongattu! Kuten myös muut näyttelyt. Sieltä tuli kaupan päälle hyvää virkkausinspiraatiota. Kaikkea sitä voikin virkata, kuten lautasellisen hernekeittoa! Liisa Hietasen teos Torstai.

***
No ei, kyllä sitä varmaan täytyy mennä taas kitkemään jotain eikä vaan höpistä. Minä nyt vaan tykkään siitä hommasta kuin hullu puurosta. Siisti kukkapenkki on ilo silmälle.

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Jokke testaa: osterivinokas


Luulin että tämä olisi ollut ihan läpihuutojuttu ja pian tehty. Kaupassa tuli vastaan Helsienen osterivinokkaan kasvatuspaketti. Kokeillaan toki! Kuulostaa hauskalta! Omien herkkusienien kasvattaminen on käynyt joskus mielessä.


Tarvitaan rihmaston lisäksi vain kannellinen muoviastia ja kahvinpuruja. Vähän sellaista kierrätyshenkistä hommaa. Tosin en juo kahvia, että purut piti taas kerjätä työkavereilta. Siinäköhän homma meni vähän mönkään? Tai muuten vaan desinfiointi epäonnistui, sillä rihmaston lisäksi sain aikaan homekasvuston. Äyk. Myöhemmin keksin, että kannattaisikohan myös purut kuumentaa hyvin ennen kuin lisää ne astiaan? Etteivät ne ole seisseet huoneenlämmössä liian pitkään. Tai ehkä lisäsin liikaa purua liian usein. Kiire kostautui.


Aloitin homman innolla viikkoa ennen juhannusta, että juhannukseksi omat sienet, mutta eipä niitä vielä elokuussakaan näy. Purkki on nyt kyllä täynnä reippaan näköistä rihmastoa ja homekin on peittynyt. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato. En nyt vielä heitä rihmastoa kaivoon, mutta en arvannut, että on ihan näin pitkällinen projekti. Jotain on varmaan mennyt mönkään. Toivottavasti voin pian raportoida muhkeista itiöemistä.

sienet taistelevat

Pitäisi kai lukea lisää ohjeita valmistajan nettisivulta:

sunnuntai 6. elokuuta 2017

kesäjaloille


Kesäpuuhaa piisaa vaikka mitä hauskaa. Takana muun muassa juoksutapahtuma Espoon rantaraitilla (kai sitä kaikkea pitää kokeilla). Tulossa hemmottelua väsyneille jaloille. Ostin hoitoturvetta ja sekoitin itse muita hoitoaineita.


Kookosöljystä ja manteliöljystä jalkavoide, piparminttutuoksulla. Kuorinta-aine merisuolasta ja manteliöljystä. Hiukka eukalyptusta. Kierrätin pari vanhaa purkkia. Ohjeita katsoin ohjeellisesti kirjasta ja jostain lehdestäkin olen joskus sekoitussuhteita katsellut. Tuskin se kovin tarkkaa on, laittaa sellaisia öljyjä joista itse pitää.


Vaikka eihän tässä juuri ole kovin kevyissä kengissä tarennut tänä kesänä. Kierrätyskeskuksesta löysin kivat nahkasandaalit ja tuunattavaksi hollannikkaat. Jäi silloin Hollannin matkalla ostamatta, nuo maksoivatkin nyt vain puolitoista euroa. Hyvin säästyi rahaa :) On tarkoitus hioa lakat pois ja maalata. No, jos ei sandaaleilla tarkene pehmoisiksi rasvatuilla jaloilla läpsytellä, niin hollannikkaita käytetäänkin sitten perinteisesti villasukkien kanssa...


lauantai 29. heinäkuuta 2017

vapaasti virkattua: lehmuspaita


Pitkästä aikaa jokin käsityö! Olen kesän mittaan virkkaillut pitkähihaista puseroa. Käytin siihen sekalaiset bambu- ja pellavasekoitelangat, joita on tullut silloin tällöin muutama kerä alesta osteltua. Lisänä omia "roskisvärjäyksiä".



Malli on aivan omasta päästä keksitty. Aloitin vaihteeksi kauluksesta ympyränä. Yläkuvassa näkyy miten seuraavaksi virkkasin etu- ja takakappaletta edestakaisin, kunnes on saavutettu kainalot. Sitten taas ympyräksi helmaa kohti. Siinä keksin sellaisen jujun, että helma on pitempi sivuista. Tuohan on muuten pylväillä virkattu, paitsi edessä ja takana keskellä kiinteillä silmukoilla, niin sivulle muodostui liepukat. Sivuilla on myös levennys, kaksi silmukkaa samaan. 



Hihat on aloitettu myös ylhäältä alas. Kauluksessa ja hihan aukoissa on kiinteitä silmukoita, että olisi hieman tukevampi.


Lehmuspaidaksi keksin kutsua sitä, koska siinähän on aivan samat värit kuin juhannuksena bongatussa lehmuskiitäjässä! Aika ihmellinen otus! Vaikka paidassa värit ovatkin minusta hieman tylsät. Sellaiset neutraalit.




lauantai 22. heinäkuuta 2017

kivikokoelman lisäys


Tässähän pitää jo kohta saada marjat pakkaseen, niin tyhjensin pakasteesta karanteenissa olleet Fuerteventuran matkamuistot. En tiedä onko liioittelua pakastaa kiviä, mutta eihän sitä tiedä mitä niissä on piilossa. Retkillä oli mukana repussa minigrip-pusseja, joihin sujauttelin kivoja juttuja. Mahdollisimman pieniä ja kevyitä.


Olihan siinä jotain eloperäistäkin, kuten pieni piikkipuska ja simpukankuoria.


Pääosin kuitenkin erilaisia laavakiviä, soraa ja hiekkaa.


Piikkipuskan meinasin ensin laittaa ruostuneeseen peltitölkkiin, mutta ei se sopinutkaan. Plan B oli simpukat ja hieno vihreä merisiilinkuori tölkkiin ja loput kierrätyskeskuksen ilmaistorilta napattuun pieneen lasipurkkiin.



Minifuerteventura purkissa.


En ostanut paljon mitään. Ei ollut oikein mitään kivaa tarjolla, kauheaa krääsää. Pienen palan laavakivessä esintyvää vihreää mineraalia peridoottia (Lanzaroten puolelta) ja yhden jääkaappimagneetin.



Kivi- ja simpukkakokoelmat kasvavat aina vaan...



Kasvipuolelta palmun siemen lähti kasvuun. On tuossa vielä matkaa palmupuuksi :) Sen sijaan aloe piti heittää roskiin, koska siinä oli villakilpikirvoja. Suhtauduinkin siihen hyvin suurella epäilyksellä ja suihkutin sen jo ennen lähtöä ja pidin sitä erillään muista kasveista. Kauhea, jos ne ovat ehtineet levitä!


lauantai 15. heinäkuuta 2017

lupiiniviltti


Juhannuksen ohjelmaan kuului jo lähes perinteisessti kasvivärjäys. Euran muinaistavaroita katsastaessani löysin varastoistani taas yhden valkoisen villaviltin, joka on varmaan värjäystä varten hankittu. No, värjätään sitten ja lupiineilla, koska niitä on siihen aikaan hyvin saatavilla.


Nyt laitoin lehtien lisäksi myös kukkia. Jätin liemen tulille porisemaan ja lähdin netistä katsomaan lisäohjeita kukilla värjäämiseen. Ai jaa, ei saisikaan keittää noin kuumassa. Se se siitä sitten. Olisikohan taas pitänyt lukea ohje ensin... taitaa tulla taas samaa vihreää ilman sinisävyjä.


Kuparin lisäämisen jälkeen väriliemi oli hurjan väristä.



Keittämisen jälkeen huomattavasti maltillisempaa. Kuumensinkohan taas liikaa tai jotain? Kun ei ole tapana kytätä lämpötiloja padan vieressä, vaan häipyä puuhaamaan samalla jotain muuta. Kunhan tulee jotain vihreää, ei ole mitään valittamista :)


Nyt on sitten vihreä viltti eteenpäin tuunattavaksi. Ainakin voisi jotain punoksia tai nauhoja reunoihin suunnitella.



Lupiinista sentään on jotain hyötyä, toisin kuin esim. jättipalsamista, jota olen kitkenyt taas aika määriä. Kävin oikein kaupungin järjestämissä talkoissa. Tuntuu vain aika toivottomalta. Palsamia on niin kauheasti!

lauantai 8. heinäkuuta 2017

fuerteventuran matkakirja


Kerroinkin jo aloittaneeni matkakirjan tekemisen Arnen ja Carloksen ohjeilla. Tosin kanteen päästyäni alkoi aikamoinen soveltaminen eli menin siitä mistä aita matalin. Sattui käteen yhdet kierrätyskeskuksesta otetut vanhat kirjankannet ja niiden leveys sattui olemaan juuri sopiva. No mitäs tässä sitten mitään pahvista leikkelemään tuumasin, vaikka onhan koko muuten nafti A5 kokoisiin papereihin. Ei se niin tarkkaa ole.


Rikkinäiseen selkään liimasin kangassuikaleen ja yhteen ommellut paperiarkit kansiin kiinni. Tässäpä en ollut tajunnut, että olisi pitänyt jättää liimausta varten tyhjät kansisivut, että ei se nyt ihan nappiin taas mennyt, mutta välttävästi kuitenkin.



Kirja repsottaa ja vinkuroi minusta kuitenkin mukavan persoonallisesti (kiertoilmaus huonosti tehdylle). Mukana on kaikenlaista esitettä ja lehtileikettä, omia valokuvia ja tekstisivuja, joita jo pelkästään oli neljäkymmentä.






Tämä menetelmä tuntui jotenkin työläimmältä kaikista kirjajutuista, joita olen tehnyt, mutta oli siinä eniten materiaalikin. Mielestäni sain kuitenkin mukavasti Fuerteventuran matkan kirjoihin ja kansiin. Ei tätä varten tarvinnut juuri mitään ostaa, uuden tussin hankin tekstiä varten, eikä sekään ollut kovin hyvä. Muuten materiaalit ovat kierrätettyjä. Valokuvat piti teettää tietysti.


LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...