sunnuntai 15. lokakuuta 2017

virkkausta Marokossa


Tässä ensimmäiset terveiset virkkauskurssilta Marrakechista. Viikon matka takana ja kunhan saan univelat kuitattua, niin voin vaikka raportoida jokaisen päivän virkkuut ja muut kokemukset tarkemmin.


Ensinnäkin Marrakechin pääväri on punertava.




Paljon on myös vihreää ja yksityiskohtina kaikkia muita värejä.

Vastakohtia: hienostunutta ja rosoa. Hiljaisuutaa ja kakofoniaa.




Vehreyttä ja autiutta.



Eksoottista ja erilaista. Olen oikein tyytyväinen ja onnellinen matkaan antiin.


lauantai 7. lokakuuta 2017

sinistä pellavaa


Ihastelin tuon Värjää uudeksi -kirjan hienoja indigovärjäyksiä. Pellavatilkkuja minulla on ja sinistä reaktiiviväriä. Sidoin valkoisia ja luonnonvärisiä pellavatilkkuja erilaisille mytyille ja sekoittelin väriliemen. Sekoitussuhdetta en enää muistanut, joten väri ei kiinnittynyt kovin hyvin. Yhdestä palasta jopa lähti kokonaan pois, kun yritin värjätä sitä uudestaan! No, tekevälle sattuu.


Luonnonvärisestä kankaasta tuli minusta mukavampi kuin ihan valkoiseta.



Kuvioin ja värjäsin samaan syssyyn myös yhden valkoisen pellavapaidan.



Alkoi taas yksi tikkausjuttukin näistä tilkuista...


sunnuntai 1. lokakuuta 2017

syksyn sisustusjuttuja


Hankin hauskasti "esimatkamuiston", nimittäin marokkolaisen boucherouite maton, maailman kaikista paikoista Kouvolasta! Tälläinen matto on ollut pitkään ostoslistalla, mutta en ole netistä uskaltanut näkemättä sellaista tilata. Nyt kun sitten Marokko-kauppa sattui kohdalle, niin olihan tilaisuuteen tartuttava. Lisäksi matto on sopivan pieni. Periaatteessa nämä matot on tehty vanhoista vaatteista kuten räsymatot yleensä, tämä on kuitenkin selvästi uusista kankaista. Ompahan ainakin ihan siisti ja sen sai ostaa ilman mitään kiusallista tinkimistä. Matkalaukkuunkin sopii sitten jotain muuta :)



Toinen pitkään vaiheessa ollut sisustusjuttu oli yhden kattolampun korjaaminen. Itse punottu pajuvarjostin ja lampun johto vaati jo hälyyttävästi korjausta ja etenkin pölytystä. Puh, tällä on jo ikää!


Kun systeemi nyt piti purkaa, niin vaihdoin samalla uuden led-lampun ja yksinkertaisen huivivarjostimen. Varjostimen ranka on joskus muinoin kierrätyskeskuksesta hankittu. Päälle viritin batiikkivärjätyn huivin.



Vanha idea, näitä näkee silloin tällöin. Eipähän ole saanut toteutettua. Taisin inspiroitua Parolan aseman valaisimista, mutta tarvitsin tietysti enemmän väriä.

sunnuntai 24. syyskuuta 2017

syksyn satoa


Kukkaikkunalla olisi satoa tarjolla. Mukelo Bowiea volubilis näyttäisi tekevän paljon siemeniä.


Ja itupökkövehkat Amorphophallus bulbifer ovat tehneet useita "bulbeja" joista se on saanut nimensäkin. En ole kokeillut kasvattaa pökkistä näistä "lehtisilmuista". Voisi jonkun laittaa multaan kokeeksi. Varmaan täytyy istuttaa jo nyt syksyllä vaikka on lepoaika tulossa ja lehdet kuihtuvat. Tuo ei varmaan säily kevääseen asti ihan noin vain. Mutta en oikeastaan tiedä. Uusi juttu.


Lehti on tämmöinen ja varsi tuollainen. Jos joku haluaa näitä itselleen, niin ylimääräisiä olisi. Minulla on näitä jo ihan liikaa. Nämä ovat siementaimia ja lisääntyvät nyt näin suvuttomasti.


lauantai 16. syyskuuta 2017

matkakuumetta taas


Ilmassa taitaa olla vähän matkakuumetta.


Sain tuliaisiksi hienon käsintehdyn nahkakantisen muistivihkon. Tulevia matkakertomuksia varten. Keräsin tähän yhteen muutamia muitakin matka-aiheisia hankintoja. Kierrätyskeskuksen ilmaistorilta Etna-matkamuistolautanen ja Etsyn kautta muutamia insipiroivia kuvia: kartta- ja kaktuskollaasit sekä pikku kortti.



Voi, en kyllä ollenkaan osaa heittää koko matkasuunnitelmaa romukoppaan ja lähteä vaan, en ole sen tyyppinen ihminen.  Eiväthän asiat koskaan mene ihan suunnitellusti ja osaan sentään sopeutua.


Karttakollaasissa oli niin hauskasti juuri se gepardimatkan kohta :)


Etnakin on vielä näkemättä eikä nytkään ole sen vuoro, toivottavasti joskus loksahtaa asiat kohdalleen ja onnistuu.

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Tekstiilit uusiks osa 2


Terveisiä eilisestä Tekstiilit uusiks -kierrätystapahtumasta Hämeenlinnasta.

En ehtinyt itse ihan kaikkea kiertää ja esitelmätkin jäivät kuulematta. Ehdin napata vain muutaman kuvan ihan siitä lähiympäristöstä. Siinäkin oli jo vaikka mitä hauskoja opiskelijoiden (ja kurssilaisten?) tekemiä käsitöitä.


Virkatulla polkupyörällä ajava kissa :)


Räsylinnut olivat selvästi suosittuja. Niitä moni tutkaili tarkkaan ja Valkeakosken opistolla näytti olevan kurssi tulossa. Vaikeita kuvattavia kun eivät pysy paikallaan.


Läpsykkähousut, nämä olisivat ihan mahtavat! Tekstiilien kierrätystä näkyi todella monella tavalla tehtynä. Monenlaista ideaa olisi ollut tarjolla.


Minun virkkuut olivat siinä myös esillä ja itse virkkasin ja kehuin vapaavirkkauksen suloja. Kävihän siinä moni ihminen tunnustamassa, että se ohjeiden seuraaminen latistaa käsityöinnon eli hengenheimolaisia löytyy. Muutama vanhempi henkilö omistikin jo Villit virkkausmallit -kirjan ja aikoivat heti kaivaa sen naftaliinista. Sille kuulemma 80-luvulla naureskeltiin, ei tainnut aika olla kypsä sellaiseen. Eihän tälläinen höpsö virkkaus tietenkään vieläkään kaikkien makuun ole. Kun pitää olla "tyylikästä". Mutta nykyisin on onneksi useita eri tapoja virkata, joista voi valita itselleen sopivan.


Päädyin myös kerimään lankaa, koska sain kauniin itse värjätyn lankavyyhdin lahjaksi. Suuri kiitos Sinisukka! Se oli aivan mahtava etiäinen, sillä väri oli juurikin sopiva. Mukana ollut lankakerä olisi loppunut heti alkuunsa ja nyt oli millä jatkaa. Itse asiassa tuo toinenkin möykkylankakerä taisi olla lahjoitus, jos oikein muistan.



Virkkailin siinä pitkää soiroa hapsuineen ja reikineen, josta voisi tulla huivi. Paksu lanka oli liukuvärjättyä ja värit menivät aivan vahingossa hienosti "kohdakkain" eli huivin toisesta päästä tuli erivärinen kuin toisesta.


Sinistä, vihreää, ruskeaa, keltaista


Uusi lahjalanka meni sinne hyvin kaksin kerroin. Tämä ei ehkä ole vielä ihan valmis vaikka voisi ollakin. Tuumailen vielä vähän.


Virkkuut palasivat pitkän poissaolon jälkeen kotia kohti. Niillä on nyt jo kolme näyttelyä takana. Mitähän jännää onkaan tulossa?

lauantai 2. syyskuuta 2017

palleroita kukkaikkunalla



Kukkaikkunalla on taas jotain uutta! Palleroita. (ja vanhapoika tekee kukkaa mutta se on toinen juttu)


Tein reissun Tampereelle kukkakauppa Opuntiaan, koska sieltä saa erikoisempia kaktuksia. Oli siellä kyllä kivoja vehkojakin mutta niitä en nyt ollut hakemassa. Sanoivat että tosiaan juna tuo sinne asiakkaita Helsingistä asti useinkin. En yhtään ihmettele, oli niin kiva kauppa. Olihan siinä kova päättäminen mitä niistä ihanuuksista valitsisi.


Ostoksina oli pieni kaktus, jonka nimi jo pääsi unohtumaan ja pallerotyräkki Euphorbia obesa, jota olen kaivannut siitä lähtien kun edellinen kuoli. Jospa kolmas kerta toden sanoisi... kaktuksia en saa mätänemään talvella, mutta tämän tyräkin saan :( Ehkä en kastele tällä kertaa ollenkaan.




Mikähän se olikaan? Ehkäpä yritän selvitellä tälle nimeä netistä.


Kaktukselle ostin myös hienon nypyläisen suojaruukun ja kaveriksi trilobiittifossiilin Vapriikin museokaupasta. Ruukku sopi niin hyvin yhteen tuon itse tehdyn "piikkiruukun" kanssa. Niistä tuli uudenlainen asetelma ikkunalle.



Tilaa näille ei olisi ollut, mutta luovuin lopulta kapinitulehdestä, jota vaivasi jokin tauti ja lehdet käpristyivät. Tuli tilaa muutamalle pikkuiselle pallerolle.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...