keskiviikko 28. syyskuuta 2016

tammenterhoja


Syksyisen luonnon ihmettelyä. Olen ollut viikon töissä tammen alla. Rantalehtoa, suuria jalopuita,





Sieniä, kääpiä, lahopuuta.


Ja erityisesti tammenterhoja! Niitä napsahtelee niskaan. Kops, rops! En voinut olla keräämättä muutamaa kourallista kotiinviemisiksi. Pujotin lankaan kodin syyskoristeeksi.



aiemmat terhoaskartelut:

lauantai 24. syyskuuta 2016

vapaasti virkattua: kengännauhat


En jaksanutkaan ommella kengännauhoja maalattuihin tennareihin. Tajusin että nopeiten ne saa virkaten.


Kengännauhan mittainen ketjusilmukkaketju, ja siihen yksi kerros kiinteitä silmukoita. Luonnollisesti pitää käyttää useampaa väriä. Pätkävärjätty lanka olisi ollut vielä parempi.

virkatut kengännauhat


Pujotin nauhan kenkään ja lisäsin päihin lehdykät. Nythän niitä ei sitten saa kengistä pois kuin leikkaamalla poikki, mutta ei kai se ole tarpeenkaan.




Muistin nimittäin kissakengät ja niiden nauhat:

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

pehmeää taidetta?


Taidekäsityö, materiaalipohjainen taide, ITE-taide, käsityö, askartelu, tekstiilitaide

Mitä ne ovat ja miten ne eroavat toisistaan?


Minna Haverin kirja Pehmeä taide, lankatekniikat kuvataideilmaisussa, kirja käsityön ja kuvataiteen rajapinnoilta auttaa ymmärtämään eroja ja yhtäläisyyksiä. Käsityöblogit ja neulegraffitit käsitellään myös. Kirja liittyy Kokkolan ITE-taidemuseon käsityöperustaisen nykykansantaiteen näyttelyyn ITE käsillä.


Mielenkiintoista luettavaa hyvinkin. Tulee vähän pohdittua mitä itsekin tekee. Miten tekee? Miksi? Vai tarvitseeko sitä pohtia? Kirjassakin sanotaan "Käsityötä voi tehdä myös ilman mielikuvaa valmiista esineestä".


Siihen ropleemaan ehkä helpotusta tai ainakin lisäinspistä EMMAN poistomyynnistä ostamastani kirjasta Hundertwasseria lapsille. Ehkä saisi potkittua vauhtia erääseen keskeneräiseen käsityöhön. Jostain syystä se ei ole lähtenyt käyntiin. Jokin kipinä siitä vielä puuttuu. Ehkä on luovuttava mielikuvasta valmiista esineestä ja tehtävä vain... katsellaan värejä ja kuvioita ja makustellaan vähän uudestaan. Jospa se siitä. Pakolla ei voi tehdä. Ei käsitöitä eikä taidetta.

***

linkki kirjan tietoihin:

lauantai 17. syyskuuta 2016

korurästejä


Lisää samaa väriteemaa: vihreää ja ruskeaa, nyt koruissa.


Miten korujen teko on ollut niin vaikeaa? Kasasin yksinkertaiset korvakorut, joiden materiaalit ovat olleet olemassa jo pitkään. Vihreäksi värjättyä korallia ja simpukkaa.



Korallihelmiä oli muistaakseni myös kaulakorua varten. Täytyypä muistella millainen siitä piti tulla.


Sain myös korjattua yhden kesäkorun, jonka kuminauha oli mennyt poikki. Luinen aurikoriipus ja erilaisia siemen- ja puuhelmiä.  Katkenneita koruja olisi muitakin odottamassa kipoissaan ja pusseissaan. Kuminauhat väsyvät ajan mittaan.



Korjasin tällä kertaa pellavalangalla ja laitoin lukoksi napin. Tämä koru taitaakin olla niin vanha, että se ei olekaan ollut blogissa aiemmien valmistuttuaan. Kylläpä aika rietää.


keskiviikko 14. syyskuuta 2016

värikarttaa syksyyn


Vanhan kunnon värikartan paluu!


Viikonloppuna oli liian hyvä sää että olisi viitsinyt lähteä Habitareen. Plaah, hirveän ihmismassan keskellä rynniminen sisähallissa ei kiinnosta, kun voi pyöräillä ulkoilmassa. Eli suuntasin ennemmin loppuunmyyntiin ja kierrätyskeskukseen. Kauniin vihreää pellavakangasta puoleen hintaan ja värjättyjä sideharsokankaita (huiveiksi?) tuli reissusta mukaan. Ostosten värit ovat maanläheiset ruskeat ja vihreät. Habitarekuvia katsoin omassa rauhassa netistä. Esitteestä huomasin, että tulevia trendejä sisustuksessa on "Sotku". Jaa, eikös se ole lähinnä pysyvä olotila?


Kaktusastiat ja gepardiaiheinen palapeli kierrätyskeskuksesta ovat tarpeeseen kunhan synkkä syyssää pakottaa sisätiloihin. Varauduin tulevaan. Voin todellisuuspaeta Afrikan aurinkoon.



Syksyllä vihreä rusehtuu. Harmillista.

lauantai 10. syyskuuta 2016

letitetty pellava


Satuin näkemään jossain kotilehdessä pyöreän punotun tabletin, jonka värisävy miellytti juuri nyt kovin. Pellavaa ja vihreää. Kyseessä on tekniikka, jota on pitänyt kokeilla joskus, ainakin miljoonan vuoden ajan. Nyt sattui olemaan (laavun takia) puolikas kierrätetty pellavahame esillä ja matonkudetta muutenkin piisaa.

letitetty pellavatabletti



Kyseessä on siis tekniikka, jossa letitetään yhteen kangassuikaleita (yleensä matonkudetta) ja letti ommellaan leveällä siksakilla spiraaliksi. Kuten arvelinkin, se oli jotensakin hankalaa: eihän työ tietenkään pysy tasona vaan muodostuu "kulhoksi" eikä siksakki tahdo yltää kerroksesta toiseen.

Sai sen kostuttamalla ja silittämällä melko litteäksi. En todellakaan viitsisi näin tehdä mattoa. Tai jos käsin yhdistäisi. Ompelukone oli liian stressaava.



Sainpahan myös esiteltyä käsin maalattuja kissalautasia (Etsyn peruja).

keskiviikko 7. syyskuuta 2016

syyskuu



Alan jo potea alkavaa kesäeroahdistusta. Tajusin että on syyskuu. Kokoustöherryksenä ipadiin piirtyi muuttolintuja.  Ilmeisesti on alettava suunnittelemaan etelänmatkaa? Tai edes lämmintä ja värikästä käsityötä.

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...